 |
| Synttärit :) Tossa siis vasemmalta on Pihla, Ellu, Saara, Aura, Ronja, Sara ja Pinja. Itte oon kameran takana :) |
Itsekin siis sen 15 vuotta sain tauluihin ihan virallisesti 25. marraskuuta, startaten samalla koko suvun juhlakauden. Joka viikonloppu oli jotain kissanristiäisiä, nimipäiviä, synttäreitä ja muita juhlia... En tykkää siitä yhtään, varsinkaan kun omat lahjat paketoidaan joulupapereihin ja yhdistetään jouluun koska jouluunhan on enää kuukausi. Ja sitten ihanat nimpparini jouluaattona. Ikinä ei olla niitäkään juhlittu, toisin kuin pikkuveljen nimppareita helmikuussa. Murr...
Mutta joulu tuli ja meni, en itse kerennyt koko juttua huomaamaankaan! Tosiaan, jouluaattona kyllä oli tosi hauskaa, ei ollu sitä samaa vanhaa kokoaikaa. Käytiin perinteisessä joulusaunassa, of course, saatiin lahjat, syötiin hyvin (vaikka kinkku olikin hieman kuivaa (perfektionisti...)), katsottiin Joulupukin kuumalinjaa (kukas se oli 15-vuotias?), Lumiukko ja löhöttiin ympäriinsä taloa.
Lahjoina sain yllä olevassa kuvassakin esiintyvät villasukat, mummun kutomat. Mummu on ihana, kun se huonosta näöstään huolimatta meille aina kutoo sukkia joululahjaksi, koska se on perinne. Sain mummulta toisetkin sukat ja yhdet tumput, jokka sopii toisiinsa hyvin, koska molemmissa on mustalla pohjalla valkosia raitoja. Mummu on ihan höpsö, kun tekee aina kaikille neljälle serkukselle kahdet sukat ja tumput jouluksi!
Muitakin villasia sain lahjaks, esimerkiks äiti osti mulle violetit pipon ja lapaset, sopiin huiviini, johon sopivan pipon ylläripylläri hukkasin jo alkutalvesta... Myös ruskeen pipo-kaulahuivi-tumppusetin sain. Ne äitin ostamat on ihan kaupasta, mutta tosi ihanat.
Sain myös kamalan kasan kirjoja. Paikka vapaana, 13 kirousta, Hevoskuiskaaja... Oon ihan taivaassa, koska yks sarjoista oli ihan täydellinen! Varjojen kaupungit, jonka miespäähenkilöön vähän niinkun rakastuin. Koska Jace on vaan ihana. Ja muutenkin, koko sarja on täynnä mahtavaa sarkasmia, romantiikkaa, seikkailua ja yllättäviä juonenkäänteitä. Ainoo pelottava asia on, että pääpahiksen nimi on Valentine... Mies. Valentine. Pääpahis. Oh, Cassie Clare, turn your brains on, please! :D Eihän kukaan voi ottaa tosissaan miestä, jonka nimi on Valentine. No offense. :D
Uusivuosi meni juhliessa kummitädin ja -sedän kotona. Onneks tänävuonna ei oltu kotona niin, että naapurit olis tullu tänne, koska en oikein tykkää niitten lapsista... Mutta tänävuonna oli kivaa, koska pikkuserkuista vanhin on mua vuotta nuorempi ja meillä synkkaa tosi hyvin ja on aina hauskaa...
Kuvia ei oo tullu oikein otettua, koska kamera oli kotona ja mun kännykkälaatu on ihana <3 Ja sitä ennen onnistuin rikkoon objektiivin (älä kysy, miten...), eikä ennen uutta putkee sitten niitä kuvia saanu otettua...
Muitakin villasia sain lahjaks, esimerkiks äiti osti mulle violetit pipon ja lapaset, sopiin huiviini, johon sopivan pipon ylläripylläri hukkasin jo alkutalvesta... Myös ruskeen pipo-kaulahuivi-tumppusetin sain. Ne äitin ostamat on ihan kaupasta, mutta tosi ihanat.
Sain myös kamalan kasan kirjoja. Paikka vapaana, 13 kirousta, Hevoskuiskaaja... Oon ihan taivaassa, koska yks sarjoista oli ihan täydellinen! Varjojen kaupungit, jonka miespäähenkilöön vähän niinkun rakastuin. Koska Jace on vaan ihana. Ja muutenkin, koko sarja on täynnä mahtavaa sarkasmia, romantiikkaa, seikkailua ja yllättäviä juonenkäänteitä. Ainoo pelottava asia on, että pääpahiksen nimi on Valentine... Mies. Valentine. Pääpahis. Oh, Cassie Clare, turn your brains on, please! :D Eihän kukaan voi ottaa tosissaan miestä, jonka nimi on Valentine. No offense. :D
Uusivuosi meni juhliessa kummitädin ja -sedän kotona. Onneks tänävuonna ei oltu kotona niin, että naapurit olis tullu tänne, koska en oikein tykkää niitten lapsista... Mutta tänävuonna oli kivaa, koska pikkuserkuista vanhin on mua vuotta nuorempi ja meillä synkkaa tosi hyvin ja on aina hauskaa...
Kuvia ei oo tullu oikein otettua, koska kamera oli kotona ja mun kännykkälaatu on ihana <3 Ja sitä ennen onnistuin rikkoon objektiivin (älä kysy, miten...), eikä ennen uutta putkee sitten niitä kuvia saanu otettua...
Kuvan sankarikin, Helmi (eli toi väsyneen näkönen, koko persiillään sohvan käsinojalla istuva neesu), täytti ensimmäisen vuotensa 2. tammikuuta, jonka kunniaksi sitten äitin serkku tuli poikakaverinsa kanssa kakkukahveille :D Se kakku näytti ihan ulkotulelta, koska se oli kauniin kellertävä ja foliovuoassa :D Kuvaa ei satu oleen, koska söin sen sitä ennen.
Käytiin tänää Saaran kans kuvailemassa meijän lähellä olevalla äänivallilla. Muuten meni ihan hyvin, paitsi että mun naama kukkii kaikissa kuvissa ja me jäädyttiin sinne! Tosiaan, ulkona on sellanen kiva muutama hassu pakkasaste ja me ollaan jo ihan kusessa. No, tollasissa vaatteissahan me siellä kekkuloitiin niin... Ja kuvaa en oo kerenny muokkaan, värikylläsyyttä pitäs säätää, muuten musta oikein kiva :) Toinenki kuva oli ihana, mutta siinä mun hymy näyttää ihan petolinnun perseeltä niin sitä en viitti tänne pistää :D
Mutta, pitkä postaus mun mittapuulla. Tosiaan, tähän pistän vielä sen Varjojen kaupungit - Luukaupunki-leffan trailerin, koska Jamie Campbell Bowerin aksentti <3
 |
| Musta tää on oikein onnistunu kuva Saarasta :) Tästäkään ei oo värejä säädetty... |
Mutta, pitkä postaus mun mittapuulla. Tosiaan, tähän pistän vielä sen Varjojen kaupungit - Luukaupunki-leffan trailerin, koska Jamie Campbell Bowerin aksentti <3
Hehee kivan kattava posting!:) haha mä kans tajusin kotona, että hurjastihan me niitä kuvia otettiin, mutta laatu on tärkeämpi kuin määrä;)!
VastaaPoistaHaha, tosi hurjasti taas xD Mulla jotenkin aina menee kuvaussessiot pilalle, koska sekoilu <3 Mutta mulla ainaki onnistu ihan hyvin ne kuvat :))
Poistasulle on mun blogissa haaste :-)
VastaaPoistaKäyn katsomassa! ->
Poista